MAAILMAN PARAS SYY


Ankaruuden varjosta ihmisyyden ytimeen – töissä ja kotona

blogibanneri_parassyy_584x100

 

 

shutterstock_231803173Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen on tällä hetkellä haasteellisempaa kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Siksi on hyvä pohtia, mitä odotuksia ja oletuksia meillä on näistä asioista. Tämä toteamus kuulostaa itsestään selvältä, mutta todellisuudessa se ei ole sitä. Jostain syystä emme kykene näkemään asioita, jotka ovat lähimpänä itseämme.

Elämämme muodostuu erilaisista ihmissuhteista ja erilaisesta toiminnasta näissä ihmissuhteissa. Voimme huonosti ja väsymme, jos ihmissuhteissamme on ongelmia.

Me suomalaiset olemme hyvin työkeskeisiä, emmekä ole kiinnittäneet riittävästi huomiota ihmisyyden olemuksen ymmärtämiseen työn tekemisessä ja johtamisessa. Olemme niin asiaorientoituneita, että olemme työntäneet suuren osan ihmisyyttä työelämän ulkopuolelle. Juuri tämä näkyy meillä liian usein työssä viihtymisen sijaan työstäpakoisuutena.

Emme ole ymmärtäneet katsoa työelämää ihmisten yhteisenä elämänpiirinä, vaan olemme johtamistavoissamme keskittyneet työsuoritusten seurantaan. Puhumme edelleen työstä tavalla, joka osoittaa hyvin, että monelle todellinen elämä toteutuu vasta työajan ulkopuolella. Tämä on absurdia varsinkin nyt, kun olemme siirtyneet sähköiseen ja tietokoneistuneeseen mobiilimaailmaan.

Meillä on ankara ääni sisällämme. Lutherin varjo näkyy ja kuuluu kaikkialla. Se asettaa meille tavoitteita, joita yritämme saavuttaa, jotta tuntisimme olevamme hyviä ja menestyneitä. Se osoittaa meille, miten täytämme mitat, joilla lunastamme hyväksyttävästi paikkamme osana ihmisyhteisöä: äitinä, isänä, puolisona, työntekijänä, esimiehenä.

On hyvä välillä katsoa etäältä näitä mittareita, joilla mittaamme itseämme ja toisiamme. Tyypillisesti ne osoittavat meille, että emme riitä, emme ehdi, emme kykene, emme osaa, emmekä jaksa − missään. Tästä tunteesta kehittyy sisällemme kelpaamattomuuden väsymys.

Mitä vähemmän tunnemme itseämme, sitä ankarampi tuo ääni on. Ääni on rakentunut sisällemme lapsuuden kokemusten perusteella. Se ääni ohjaa aikuisenakin arkeamme ja tuo omat kelpaamattomuuden tunteemme mukanamme sellaisenaan aikuisuuteen. Meille on kehittynyt tapa selvitä sen kanssa, toisin sanoen reaktiotapamme ja tapamme käyttäytyä.

Me ohjelmoiduimme näin jo lapsena, jokainen meistä. Tämä on pääosin tiedostamatonta: asiat vaikuttavat meihin niin syvältä sisältä käsin, että emme kiinnitä niihin mielen tasolla huomiota. Oivallamme ne vasta kun tutustumme itseemme.

Jokaisen olisi hyvä välillä uudelleenohjelmoida itseään aikuisena. Tehdasasetuksissa saattaa olla virheitä, jotka estävät hyvää elämää. Ne ovat aivan liian usein ankaria ja tuomitsevia ääniä, jotka luovat pelkoja. Negatiiviset tiedostamattomat tunteet me siirrämme itsestämme toisiin ihmisiin, vaikka ne ovat meissä itsessämme. Samalla ymmärrämme toiset ihmiset väärin ja tuomitsemme heitä.

Oletukset ja odotukset toisten ihmisten suhteen rakentuvat valtavan paljon tiedostamattomien tunteiden ympärille. Hankkiudutaan irti näistä varjoista: tutustutaan enemmän itseemme. Sen jälkeen ymmärrämme toisiammekin paljon paremmin. Löydämme lämpimän ja huumorilla maustetun kanssaihmisyyden arjessa ja ihmissuhteissamme, niin töissä kuin kotona.

Annu Palmu

Kirjoittaja on työskennellyt aikoinaan Nokian matkapuhelinyksikön lakiasiainjohtajana ja johtoryhmän jäsenenä. Nykyisin hän toimii yksityisyrittäjänä keskittyen erityisesti ihmiskeskeisten johtamistaitojen ja tietoisen johtamisen edistämiseen. Palmu on kirjoittanut kaksi mediahuomiota saanutta kirjaa: Nokia-vuodet, mitä johtamisesta voi oppia (Atena 2009) ja Rakasta itseäsi, löydä sydämesi viisaus ja voima (Basam Books, Viisas Elämä-sarja 2014). Ks. www.hekateconsulting.fi


Source: Perhe ja työ